Hieman Palefacen laulua muokattuna. Mutta tämä soi ahkerasti korvien sisällä – enkä edes muuten herraa ole koskaan kuunnellut.
Tässä ollaan, ei nippu vaan laatikollinen avaimia kädessä. Mistä aloitetaan?
Muuttaminen on ihan mukavaa puuhaa – kun sen saa tehdä kunnolla ja rauhassa. Sen sijaan reikä päässä banaanilaatikoita pieneen autoon kasaten.. no, hiljaa hyvä kai tulee. Mutta pienellä autolla muutetaan tavaraa vielä 3000-luvulla.
Mikäs kiire tässä muuten olisi, mutta Myrskylässä oleva asunto ja Mustilan koulukiinteistö syövät yhtäaikaisesti lompakkoa melkoisesti. Hinnat ovat pilvissä sähkön ja kaiken muunkin suhteen, ei auta kun alkaa toimiin vauhdilla. Samaan aikaan pitäisi printtiyrityksen työt hoitaa vuoden kiireisimpään aikaan, ja alkaa hieman tekemään itseään tutuksi Elimäellä. Talvikin kolkuttelee, kunpa ei lunta tulisi kovasti (hah).
Vielä on plussakelejä jäljellä (yritän tosissani olla siteeraamatta lauluja muunnelluilla sanoituksilla), miten olisi myyjäiset? Joulu tulossa, mitähän kaikkea Elimäki ja Kouvola jo tarjoilee?
Ei löytynyt kovinkaan suuresti tapahtumia pikaisella noviisin tutkimuksella, joten marraskuulle saatiin järjestettyä kaksi myyjäispäivää. Sitten vain sormet ristiin, että saadaan täysin tuntemattomina ihmisinä myyjiä ja tietysti myös asiakkaita paikalle!
Nämä pelot osoittautuivat yhtä turhaksi kuin itänaapurimme presidentti. Myyntipaikkavarauksia tuli ensimmäiselle päivälle niin paljon, että sai jo miettiä mihin kaikki pöydät mahtuvat.
Pitäisiköhän sitä omaakin toimintaa hieman esitellä myyjäisissä? Laitetaan tehden jokunen tuote.
Ja tehtiin. Ja niitä meni. Mukit loppuivat kesken, mukiprässi hajosi, vaikka mitä kaikkea. Huumorilla siitä kaikesta selvittiin!
Myyjäisissä oli molemmilla, mutta erityisesti ensimmäisellä kerralla ihailtavan paljon ihmisiä! Hieman viileäksi jäänyt kivikoulukin tuntui välillä mukavan lämpöiseltä ihmisvilinän vuoksi.
Ja sitten se ensilumikin tuli. Nyt ei enää kuulosta muutto niin mukavalta…
Lumentulo ei ottanut loppuakseen ihan heti – ja erityisesti aina, kun meillä oli jonkinmoista tapahtumaa, oli lumentulo taattu. Tästä huolimatta joulukuun puolella pidettiin muutamat avoimet ovet puukoulun puolella.
Elimäen omat tuotteet jatkoivat suosiotaan, ja vähän väliä pääsi hyllyjä täyttelemään.
Tuotevalikoima kasvoi muutamalla tuotteella, ja Striimousen kanssa ehdittiin saada myös seinäkalenteri yhteistyöprojektina valmiiksi.
Laskuja alkoi hiljalleen tulla, ja kustannukset konkretisoitua. Oli alusta pitäen sanomattakin selvää, ettei tämän kiinteistön ylläpito ole halpaa lystiä – mutta on vaikea hahmottaa kuluja, kun neliöitä ja etenkin kuutioita on enemmän kuin ikinä ennen. Yllätyksiä, ei niin mieluisia sellaisia, oli luonnollisesti luvassa.
Laskuista selvittiin, mutta myös tietysti todettiin, että talvesta tulee todella haastava: samaan aikaan pitäisi tehdä montaa asiaa täydellä teholla: printtituotteet, Mustilan koululle tuottoa, muuttaa ja remontoida koulu asuinkuntoon. Yksi taapero pyörii jaloissa, toinen tulossa keväällä. Ja neljä vanhempaa lasta ja yksi karvakuono. Tylsää ei kerkeä oikein olemaan.
Syntyi vielä yksi idea: Elimäki 1875.
Katselin vanhoja karttoja netissä, ja löysin sattumalta melkoisen vanhaa kartta-aineistoa Elimäeltä. Kysyin sivuston ylläpitäjältä, kuinka saisin luvan ko. karttaa käyttää painotuotteissa. Ystävällinen mieshenkilö kertoi, että kartat ovat itse asiassa Maanmittauslaitoksen omaisuutta, ja käyttää voi mainitsemallani tavalla. Huikeaa!
Tehtiin siltä seisomalta muutama muki, toisenlaisella ajatuksella: talviaikaan ja vielä osa-aikaisesti Elimäellä olevana on todella haastava saada kiinteistö muuta tekemään kuin tappiota. Näistä tuotteista tulisi “tukituotteita”, eli valtaosa myyntihinnasta tulisi Mustilan koulun hyväksi. Vain välittömät kustannukset jäävät painoyritykselle.
Jälleen uusi yritys, tämäkin osoittautui onnistuneeksi! Jokainen myyty muki -ja myöhemmin muutkin tuotteet- on askel oikeaan suuntaan.
Joulukuu läheni loppuaan, tupa on täynnä banaanilaatikoita suloisessa sekasorrossa, työtiloja katsellessa ei jää epäselväksi että taisi tulla jotain tehtyäkin. Pyhä hirvitys!
Oli aika jättää ankea vuosi 2022 taakse hetken perästä – mutta vuoden viimeisellä viikolla saatiin vielä keittiöprojekti alkuun.
Vantaalta löytyi kokoon sopivat keittiön kaapit, ja järjettömässä lumikaaoksessa käytiin tämä palapeli sitten noutamassa. Projekti jatkuu edelleen, mutta jo alkaa näyttämään paljon kotoisammalta! On se keittiö tosiaan kodin sydän.
Sitten kohti vuotta 2023 – toiveikkaana että siitä meille kaikille parempi ja helpompi tulisi. Utelias osa itseä haluaisi jo kurkistaa, missä tilanteessa mennään joulukuussa 2023?
