Vasara ja nauloja
Missähän ne ovat?
Nyt alkaa se melkeinpä pirullisin muuton vaihe, kun pitäisi kasata kaappeja, sänkyjä ja muuta. Ruuvipusseja löytyy enemmän kuin laki sallii – vaan ei taatusti sitä oikeaa pussia.
Vasara ja naulat ovat tehneet täydellisen katoamistempun, ja taulut odottavat seinille nousua. Niitä riittääkin sitten joka huoneeseen – onhan meillä täällä innokas valokuvaaja.
Kaikki kalusteet mahtuvat tietysti näihin neliöihin vallan mainiosti – mutta tässäkin kohtaa on huomattava, ettei suuret huoneet tarjoa sisustamiseen helpotusta. Se, mikä aiemmin oli olohuoneeseen juuri sopiva määrä, on kouluun aivan liian pientä. Välillä tuntuu kuin nukkekotia sisustaisi!
Kamerakaappimme, aarteemme – se kyllä löysi sopivan paikan heti eteisestä. Kyllä, sieltä loungepuolelta. Rättiä käteen ja putsailemaan lasit, jotta saa upeat vanhat kuvausvälineet heti nätisti esille.
Vaan missäpä ovatkaan hyllyjenkannattimet?
Voi, miten voikin niin pienet asiat pistää niin vihaksi! Ei löydy, ei niin mistään. Tässäpä siis kuva tämän hetken tilanteesta, paljon se ei edennyt.
Minulla ja muutolla on vähän sellainen viha-rakkaus-suhde. Toisaalta muuttaminen on ihanaa, kun kaapin perältä löytyy vanhaa tavaraa jolla ei enää mitään tee. Se tunne, kun saa heitettyä turhaa pois, se on hieno tunne! Yritän kyllä olla hamstraamatta kaikkea, mutta se ei aina oikein ole sujunut.
Toisaalta, juuri tällaisessa tilanteessa sitä inhoaa tätä tavaran siirtelyä. Kaikki tahtoo olla hukassa, ja ne viimeiset kassit ja laatikot – ne ovat sitten raskaita puuhia. Aina on se jokin viimeinen nyssäkkä, johon ei mitenkään tahdo koskea.
Minun muuton pitäisi selvästi tapahtua niin, että saisin laittaa aivan omassa yksinäisyydessäni kaikki saman tien paikalleen. Yksin, koska muut muka häiritsevät. Saman tien, koska jos en tee saman tien, teen vuoden päästä. Kuulostaako tutulta?
Onneksi nykyään ei tule muutettua usein. Ehkäpä tämä oli se viimeinen muutto.
Vielä kun se kevät koittaisi pian. Pääsisi jo eroon tästä jatkuvasta kylmän tunteesta. Koululla on kyllä lämmin, mutta kun ottaisin mieluummin sen 30 astetta lämpöä. Valoa, aurinkoa, vihreyttä ja pienen pieniä taimia. Aamukahvi kuistilla. Joka päivä lähempänä!
Please follow and like us:
