Kukkia ja akustiikkaa

Olen aina salaa ihaillut toisten vanhoja taloja monestakin syystä, mutta erityisesti yhdestä: he, joilla viherkasveja on, saavat ne myös vanhoissa taloissa ihanasti kukoistamaan!

Kylmät tai vähintään viileät eteisaulat ovat tietyille kasveille suorastaan elinehto. Sopiva ilmankosteus luo kasveille hyvät olosuhteet elämiseen. Ja korkeat, suuret huoneet, monet suuretkin kasvit mahtuvat – jos niitä osaa kasvattaa tai uskaltaa suurikokoisia ostaa kalliin hinnan vuoksi.

Yritäpä vuosikausia kasvattaa samoja kasveja nykyajan ilmastointilaitteilla varustetuissa elementtitaloissa – itse olen tappanut aika monta kasvia. Liian lämmin, liian vähän valoa, liian kuiva huoneilma ja ötökät tuhoavat. Tai liikaa vettä. Kuolinsyiden klassikko minun käsittelyssä.

Vuosien varrella on tullut haalittua erilaisia kasveja laidasta laitaan, maijasta banaanipuuhun ja huonekuusesta mehikasveihin. Mutta yksi on ylitse muiden – palmut.

Kultapalmuni jaksoi kasvaa useamman vuoden, mutta ennen pitkää sekin päätti elonsa. Suurena ja rehevänä kasvina se on upea katseenvangitsija, ja toki parantaa huoneilmaa myös. Tällainen tarvitaan puukoululle!

Toinen ihana palmu on taatelipalmu – mutta se se vasta haastava onkin. Nuorten yksilöiden tulisi saada talvella olla jopa vaivaisessa +4 asteessa – kuinka tämän toteutat? Olen tuonut matkoilta usein taatelipalmun (Euroopassa yleinen kanariantaateli) siemeniä, saanut ne itämään ja pari lehteäkin tekemään – kunnes kuolema meidät joka kerran erotti. Tuo +4 ei ole käsittääkseni kiveen hakattu talvilämpötila, mutta viileää ja valoisaa tilaa ne silti vaativat.

Koulun eteisalue – se tuleva lounge – on varsin hyvä kokeilupaikka. Ehkäpä ostan palmun… jos toisenkin.

Onneksi kohta pääsee muutenkin multahommiin! Ainakin tomaatin siemenet on hyvä istuttaa ajoissa, samoin paprikat, jotta kerkiävät myös satoa tehdä. Viime vuosi jäi kasvatuksen suhteen melkeinpä välistä, lavakaulussatoa lukuunottamatta, vuosi 2021 oli hiukan parempi. Tänä keväänä onkin kasvihuone käytössä, paranee vain!

En ole missään nimessä viherpeukalo, vaikka kasveista paljon pidänkin. Mutta jotain sitä aina pitää edes yrittää saada aikaiseksi, ja mitä enemmän, sen parempi. Mikään ei voita oman maan kasvisten makua!

Tässä viime päivinä on tullut myös huomattua, että koulun akustiikka on sellaisenaan yllättävän hyvä. Aiemmin kuunneltiin melkeinpä vain vinyylejä, kun muut laitteet eivät vielä koululle olleet ehtineet. Lähes tyhjässä “olohuoneessa” raikasi levyt ilman sen kummempaa kaiuntaa – yllättävää näinkin korkeassa ja silloin lähes tyhjässä tilassa.

Päivällä saattaa soida myös radio, soittomahdollisuuksia meillä riittää. Marshallin kaiuttimeen saa vaikka puhelimesta radion, on Tivolin soittimia, myös vaarin vanha radio toimii moitteettomasti.

Illan tullen saakin toisinaan kuunnella kotitrubaduuria. Ai että voi ihminen rakastaa kitaran sointia! Erityisesti akustinen kitara on soitin, jota voisi kuunnella koko ajan.

Pianomme on vielä koululle tulossa, uskoisin sen kuulostavan aivan samalla lailla hyvältä kunhan tänne pääsee.

Tässäkin sen kai taas huomaa, vanhassa vara parempi. Ehkäpä muokkaamaton ja sellaisenaan hyvä akustiikka selittyy vanhan talon materiaaleilla – lastulevy uudemmassa talossa tuskin on parempi kuin hirsi.