Pesukone laulaa ja taivaalla loistaa kuu

Anteeksi, Katri Helena. Hiukan muokkasin lauluasi.

Melkoinen kuukausi takana! Siitä jo melkein kuukausi onkin, kun viimeksi sain aikaiseksi höpötellä.

Kevät on tullut ja pihallekin jo päästy siivouspuuhiin. Haravointia riittäisi useammallekin henkilölle, ja etupihalla viimeiset lumen rippeet vielä muistuttaa talvesta.

Huhtikuusta aina tähän hetkeen saakka ollaan kuljettu melkoisessa sumussa, siitä on pitänyt huolen pieni prinsessa. Kahden tunnin ajastimesta hyvin käyvä neiti pitää huolen, ettei mitään hoideta nopeasti eikä ainakaan pirteinä. Neiti tykkää vaatia ruokaa ympäri vuorokauden noin kahden tunnin välein, siinäpä ei muuhun aikaa kovasti riitä. Ja pesukone. Se todellakin alkaa kohta laulamaan kilpaa Katri Helenan kanssa.

Mutta on tuo pieni prinsessa vain ihana!

Ensimmäiset vieraatkin pääsivät prinsessan tapaamaan muutama päivä kotiutumisen jälkeen. Touhutaaperokin täytti muutama päivä prinsessan syntymän jälkeen kaksi vuotta – kaksi hyvää syytä kahvitella!

Säiden lämmettyä ihanasti päästiin myös hiukan ulkoilemaan. Touhutaapero viettäisi puistossa vaikka tunteja. Poislähtö ei oikein vielä suju ilman melkoista meteliä.

Jotain sentään on tapahtunutkin: touhutaaperon ihan oma paikka! Melkoisen raivaustyön jälkeen yksi huone tyhjeni muusta tavarasta, ja touhutaaperolla on ihan oma leikkipaikka. Totesimme heti kättelyssä, että tämä tenava tarvitsee ehdottomasti suuren liikennematon lattialle, hän on melkoinen automies. Brum brum!

Huhtikuun loppupuolella saimme tiilikoulun ovet auki ja pienemmällä porukalla myytiin lastentarvikkeita ja vaatteita. Kiva päivä, kävijöitä mukavasti ja ihanasti myös lapsia paikan päällä! Ja niin kaunis sää että!

Kevään tullen myös isäntä pääsi yhden rakkaimman puuhansa pariin: pyöräily.

Sebastian on käytännössä aina rakastanut pyöräilyä, niin maastossa kuin maantiellä. Pyörä vain viime syksynä joutui talviteloille etuajassa, kun vaihteet alkoivat reistailla. Nyt oli korkea aika ottaa homma haltuun, siihen onneksi löytyy hyvä etäapu: toinen pyöräguru, vanhin veljeni.

Siinä vasta onkin pyöräilijä: Koskaan ei kuulemma ole keliä, jolloin ei pyörällä voisi kulkea. Hän polkee pyörällä vuodessa enemmän kuin monet autolla – ja puhumme kymmenistä tuhansista kilometreistä. Lukemattomia tapahtumia ja kilpailuja takana ja edessä.

Huvittavaa kyllä, meidän sisaruskatraasta juuri hän oli se, jonka lapsena piti jokaikinen vuosi opetella pyörällä ajo uudelleen, kun se talven aikana unohtui. Tässä se taas nähdään, ei pidä luovuttaa!

Vapunpäivänä Sebastianin pyörän vaihteet oli jälleen kunnossa ja vaijerit etäopastuksella vaihdettu. Aamulla joutui hieman parempaa säätä odottelemaan, mutta saipa hän mukavan noin 60km lenkin tehtyäkin sitten. Valtaosaltaan vastatuulessa, kuinkas muutenkaan.

Toivottavasti säät suosivat ja lämpimämmät päivät palaavat pian, jotta kilometrejä tulee taitettua enemmänkin. Heinäkuussa Sebastian osallistuu Saimaa Cycle tourin 85km Jaakon kierrokselle – pari harjoittelukertaa taitaa olla hyvä tehdä ennakkoon.

Pihalla viime vuoden lehtien lisäksi kasvihuone odottelee kevätsiivousta. Jo kertaalleen tapetut (saatoin unohtaa ne) ja henkiin herätetyt taimet pääsevät pian kasvihuoneen lämpöön kasvamaan. Ulkona on koleaa, mutta kasvihuoneessa varmasti jo melko mukavat kasvuolosuhteet.

Mustilan tori on myös nyt avoinna myyjille. Toivottavasti säät tästäkin syystä lämpenevät ja aurinko ilmaantuu aiempaa useammin. Myyjät pääsevät myyntipuuhiin koulun pihalla ja tiilikoulun tiloissa kahdesti viikossa.

Mikäli juuri sinä haluat myymään kevään ja kesän aikana, kurkkaahan tapahtumaosiosta lisätietoa!