Huh. Melkoinen päivä takana.
Tänään siirtyi suurin osa muuttokuormasta Elimäelle. Ja sitä tavaraa sitten riittikin. Kuvittelimme olevamme valmiita aamukahdeksalta, kun apujoukot saapuivat. Vaan joka huoneesta, jokaisesta nurkasta löytyi aina lisää tavaraa.
Ja kuten (ainakin omalla kohdalla) aina, ensin pakataan viimeisen päälle hyvin ja loogisesti, ja loput suhataan kiireellä samaan pussiin tai laatikkoon. Sitten mietitäänkin viikkotolkulla, mihin hyvään piiloon tavara x oikein päätyi.
Aamulla olikin hieman odotettua kirpeämpi keli, mutta hurjaa vauhtia touhutessa ei sitä oikein ehtinyt huomata. Myöhemmin, kun tavarat oli kannettu sisään ja pääsi hetkeksi rauhoittumaan ennen niiden purkua, tuli kyllä huomattua kylmän saapuneen myös sisälle. Ihmekö tuo, kun ovet käy koko ajan. Onneksi on monta takkaa lämmittämässä.
Koululla vallitsee melkoinen kaaos. Kassia, säkkiä, laatikkoa, pesukonetta, kippoa ja kuppia siellä täällä. Tässä kohtaa huomaa, kuinka helppoa valmiiseen muutto on: on keittiö kaappeineen, ja säilytystilaa. Meillä on hurja määrä neliöitä, muttei juurikaan säilytystilaa, vain pari hassua kaappia. Kaikki aikanaan, paikka löytyy jokaiselle.
Tänään vietämme ensimmäisen yön Elimäellä. Melkoisen kaunista katseltavaa tuo vanha hirsiseinä, etenkin kun valo tulee alhaalta päin. Kädenjäljet ovat selkeästi näkyvissä – eipä näy samanlaista nykypäivän hirressä.
Asia, mitä en aiemmin tullut huomanneeksi, on illalla vallitseva täysi hiljaisuus. Autoja ei paljoa kulje, ne eivät kyllä sisälle kuulukaan kovasti. Mutta erityisesti ilmastointilaitteiden puuttuminen – se luo tämän hiljaisuuden! Pimeä tuntuu vielä korostavan hiljaisuutta.
Sitä on vuosien varrella tottunut tasaiseen ilmastointilaitteiden huminaan niin, ettei sitä enää edes huomaa. Nyt, kun sitä ei ole, onkin ihan erilainen olo.
Täällä on hyvä nukkua. Hyvää yötä, Elimäki!
Ps. Kaaoksesta huolimatta, huomenna siis avoimet ovet klo 11-15.
