Yläkaapiton keittiö – uhka vai mahdollisuus?

Molempia.

Ilman yläkaappeja tosin tilaa on uskomattoman paljon vähemmän. Mietipä hetki, mitä kaikkea itse säilytät keittiön yläkaapeissa? Kuivaelintarvikkeet, lasit, lautaset, kulhot, kaikki arvokkaampi keittiötavara? Juuri näin. Entäpä alhaalla? No, kattilat ja aterimet.. ehkäpä pakastusrasiat.

Perusasuntoon keittiö tehdään useimmiten samaa kaavaa noudattaen: ylös ja alas kaappeja, väliin työtasoa. Muotoja ja kokoja on tietysti joka lähtöön, mutta nämä elementit yleensä löytyvät.

Koulun keltainen huone, johon keittiö tulee, on noin 370cm korkea, ja pinta-alaa sillä on lähes 50 m². Voisi melkein sanoa, että suunnitellessa taivas on rajana. Korkealle ainakin pääsee.

Huone on myös reilun 9 metrin pituinen – siis pitkä ja kapeahko. Suuret ikkunat sijaitsevat pitkällä seinällä, toisella pitkällä seinällä on seuraavan huoneen ovi sekä nurkassa takka.

Mahdollisuuksia on monenlaiseen, mutta myös rajoitteita. Saa olla tarkkana, ettei täytä pitkää sivua liikaa – tuolloin tulee vaikutelma vieläkin pidemmästä tilasta. Ikkunat laskeutuvat hieman alle 90 cm korkeuteen – työpöytäkorkeuden tuntumaan, ja siitä vähän alemmas. Keittiön suhteen hiukan liian alas. Tästä syystä päädyimme kokeilemaan avokeittiötä.

Avokeittiö rajaa tilan kivasti keittiöön ja ruokailutilaan, molemmille riittää rutkasti neliöitä. Tila ei myöskään tunnu samalla tavalla järjettömän suurelta. Suuri se on, muttei liian. Tätä sopii toki tarkastella siivousnäkökulmasta myöhemmin. Vähempikin ehkä riittäisi…

Koska keittiö on valtaosalta keskellä huonetta, sai heittää hyvästit yläkaapeille. Normaalisti niitä saa katostakin kiinnitettyä työtason päälle tämänmallisessa ratkaisussa, mutta en näe sellaista viritelmää täällä millään lailla järkeväksi.

Tokihan seinille voi jokusen kaapin laittaa, mutta paneloinnin päällä olevat listat tulevat ulos seinästä niin paljon, että ne pitäisi poistaa. Repäiseekö tämä samalla tapetin rikki tai mennessään? Ehkemme kokeile.

Tällä hetkellä seinän vierellä olevan “pöydän” päällä on hyllyn virkaa toimittamassa vanhat viinilaatikot. Kivasti tuovat lisätilaa, mutta valitettavasti näitä ei montaa ole. Jos olisi, ne voisikin pienehkön kokonsa puolesta kiinnittää seinään – miksipä ei!

Tiedän myös tehneeni taktisen liikkeen keittiön muodon kanssa: Tämä malli ei anna sotkua anteeksi. Jos keittiön haluaa näyttävän hyvältä, tasoilla ei voi olla paljoa tavaraa säilössä tai väliaikaisestikaan.

Myös seinän viereen ja ikkunan alle tulee hieman laskutilaa. Ja yrttejä, haluan yrttejä!

Ja täytyyhän Smegin retrohenkisten kaunottarien olla esillä. Keittiö ilman kahvinkeitintä on minulle kuin wc ilman pönttöä.

Mennään siis ilman yläkaappeja, monen harkinnan jälkeen. Yläkaappeja kyllä olisi, mutta todennäköisesti luovumme niistä täysin. Pari seinähyllyä olisi tarkoitus kyllä laittaa, ja onhan meillä valtava vanha kaappi!

Tämä massiivinen kaappi oli koululla, kun sen ostimme. Painava, jykevä ja taatusti kestävä. Yläosassa on pitkät ja juuri oikean syvyiset hyllyt, alaosa taas lähes täynnä pieniä laatikoita, joihin mahtuu hyvin, hyvin paljon. Tänne on hyvä, ainakin näin alkuun, laittaa säilytykseen lasit, lautaset ja kuivaelintarvikkeet. Alaosaan löytyi onneksi myös lukko, jotta pienet sormet eivät kaikkea tyhjennä.

Paljon tilaa ei suinkaan tarkoita, että tilankäyttö olisi helppoa. Etenkään tyhjän sellaisen. Vaati jonkin verran mielikuvitusta saada tästä tilasta keittiö, mutta hiljalleen asiat hahmottuivat.

Asiaa ei tietenkään helpottanut se, että päätimme hankkia käytetyn keittiön. Tässä projektissa rahareikiä riittää enemmän kuin emmental-juustossa, uusi keittiö ei säästösyistäkään kuulunut suunnitelmaan. Ehkä joskus tulee uusi keittiö, ehkä ei koskaan.

Vielä on matkaa, ennen kuin tätä voi keittiöksi kutsua, mutta edistystä tapahtuu koko ajan. Kiirehtiminen tuskin kannattaa, vaikka yleensä olenkin varsin malttamaton. Tänäänkin tuli mietittyä edelleen uusia säilytysratkaisuja keittiöön – enkä usko että ajatukset tähän päättyvät.