Täyttä höyryä ja ongelmanurkka

Takana teholauantai! Eilisen jälkeen se olikin tervetullut.

Perjantaina oli hyvin, hyvin masentava päivä. Kamala tuuli ja lunta satoi. Ja koko päivän migreeni. Ja autopulmat, jotka ne kyllä ratkesivat, kiitos vain avunannosta paikallisille!

Tänään, pitkästä aikaa hyvin nukutun yön jälkeen oli virtaa poikkeuksellisen paljon. Upea sää, aurinkokin ilahdutti. Miesväki talosta ulos, Tivoliin lempikanava, saksalainen Radio Siegen. Ja hommiin.

Ensimmäisenä lattiat. Keittiön lattia on erään touhutaaperon ja karvakuonon jäljiltä melkoisessa kunnossa. Eikä sitä ole kunnolla siivottu muutenkaan missään vaiheessa.

Yksi parhaista milloinkaan ostetuista siivousvälineistä on Kärcherin höyrypesuri. Siinä on parikin eri vartta ja harjaa, mutta useimmiten siivoamme sillä lattiapinnat. Höyry puhdistaa todella hyvin ja tuhoaa bakteereita, eikä pesuaineitakaan tarvitse.

Arastelin hiukan puulattian putsausta, mutta arastelu osoittautui turhaksi. Likaa todellakin lähti, mutta maalipinta ei ollut moksiskaan. Sisällä on riittävän lämmin, jotta kosteuttakaan tarvitsee pelätä jäävän.

Yksi seikka Kärcherissä kyllä voisi olla toisin: pidempi johto. Eihän tuollainen 5 metriä täällä ole pituus eikä mikään! Myöskään pistorasioiden määrä kun ei ole modernin ajan mukainen.

Sitten lounge. Vihdoin, se lounge!

Kärcher näytti ensin mahtinsa myös tällä lattialla. Tämän jälkeen arkku sai siirtyä testimielessä säkkituolien väliin. Siihen se sai myös jäädä, sopii vallan mainiosti! Matto alle, koira tottakai päälle.

Se ei kuitenkaan riittänyt, jotain muutakin eteisalue kaipasi. Penkki, touhutaaperon kyttäyspaikka, se saisi kyllä nyt siirtyä ikkunan alta toiselle seinälle. Penkin ylle naulakot, jotta pitkä, säkkituolien yllä oleva naulakko saadaan siirrettyä toiseen käyttöön.

Myös tämä Suomen sota-ajan kartta siirtyy. Tämän kohtaloa ja olemassaoloa on hiljattain kyselty, ja se kuuleman mukaan mieluusti otetaan toiselle koululle, elleivät tekijät halua sitä itselleen. Tottahan toki annamme, tämä pitää saada esille!

Miehet saapuivat ulkoretkeltä kotiin, toinen päiväunille ja toinen töiden pariin. Saatoinpa itsekin yrittää hetken levätä, vaan päässä tulvivat ideat eivät antaneet rauhaa.

Ja hetken päästä pääsin toteamaan, ettei touhutaapero nukkunutkaan. Jatketaan siis ruuan jälkeen puuhailua, kun kerran inspiraatiota riittää.

Miehet sanoivat lähtevänsä toistamiseen ulos. Tässä kohtaa totesin pari asiaa: Ensinnäkin, sitä siis karataan siivoushommista. Mutta, tämähän on samalla juuri sitä, mitä toivoin: Saan siivota ihan YKSIN!

Nyt, kun itse eteisalue alkaa olla päällisin puolin ilman säkkejä ja ylimääräisiä tavaroita, olisi ehkä aika keskittyä ongelmanurkkaan.

WC: iden vieressä, ulkoa katsottuna vasemmalla kahden ensimmäisen ulko-oven välissä on haastava tila. Ihana, koska siinä on ikkuna. Haastava, koska se piti tukkia koiran ja kylmän vuoksi: kun asiakkaat tulevat ovesta sisään, koiran ei tarvitse olla ensimmäisenä moikkaamassa. Ja oviaukosta tosiaan tuli hurjan paljon kylmää. Liiketilapuolelle asiakkaat pääsevät edelleen samasta ovesta, me kierrämme toista kautta.

Toisaalta harmi tukkia oviaukkoa, mutta tämä hätäratkaisu oli tarpeen sillä hetkellä. Kaapit saivat toimittaa portin virkaa, kunnes muuta keksitään. Ja toki kaappitilan käyttöönotto oli ehdoton.

Jossain kohtaa tosin tämäkin täytyy korjata. Kaapit joutavat toisaalle, ja tähän voisi laittaa oven. Liukuoven. Kuten tällainen, Habon valikoimasta löytyvä ladonovi.

Ennen pitkää, kaappien laittamisen jälkeen tästä tilasta muodostui siis se ongelmanurkka. Paikka, jonka tarkoitusta ei oikein tiedä. Miten sen sisustaisi, kun se on vähän tuolla erillään? Tarvitseeko edes, eihän siellä kukaan käy? Niinpä niin – tästä syystä hyvä, käyttökelpoinen tila on seuraavassa käänteessä ongelmanurkka. Hieman syrjässä oleva tila, jonne alkaa sitten kertyä kaikenlaista. Meidän tapauksessa poissa silmistä, poissa mielestä – tavarat, säkit ja muut.

Myönnän, olen juuri edellä kuvatun kaltainen. Kaikki kiva ja kaunis pitää aina olla esillä, paikassa jossa vieraatkin ovat. Muulla ei väliä. Onhan se silloin sanomattakin selvää, jos kuvittelet että tässä nimenomaisessa tilassa ei kukaan ikinä käy, että miellät tämän itsekin kohta turhaksi, ehkä jopa varastointitilaksi. Ja sehän siitä sitten tulee.

Mutta kuinka paljon asunnostasi vieraat näkevät? Sisustatko asunnon itsellesi, vai ilahduttaaksesi vieraitasi? Käytännöllisyyden vai pelkän kauneuden perusteella?

Siispä jouduin oikein haastamaan itseni. Tällaiseen tilaan en usein juuri mitään laittaisi, juuri sillä oletuksella, ettei tilaa kukaan käytä. Ehkäpä nyt käyttää, kun se näyttää siltä että sitä voi käyttää. Tulevaisuuden oven kanssa toki on myös helpompi ajatella, että tila on käytössä, toisin kuin nyt.

Matto vielä puuttuu, mutta muuten tästä “turhasta tilasta” tulikin aika kiva! Äidiltä saatu, jo jonkin verran vanha, arviolta 90-luvun alkupuolella hankittu kirjoituslipasto. Aikanaan näitä oli kaikilla, muistan itsekin pikkutyttönä ihailleeni useasti. Ja toivoin, että äiti tämän minulle käyttöön antaisi.

Ei antanut. Sain sen vasta isona tyttönä. Ja minun omalle tyttärelle käyttöön.

Jakkara, selvästi vanha ja rapistuneella maalilla varustettu, on puukoulun aarteita. Varsin sympaattinen, ja ehdottomasti päätyy käyttöön.

Miehet palasivat toiselta retkeltään. Ja heillä oli nälkä. Päättivät tehdä joulutorttuja. No, mikäs siinä.

Yksi ei muista kuinka taikina leikataan oikeaan malliin, toinen silmän välttäessä jo söikin torttua raakana. Hyviä niistä lopuista kuitenkin tuli.

Touhutaaperolla oli sen verran aktiivinen päivä ulkoillessa, että meinasi syliin nukahtaa. Kello ei kuitenkaan ollut vielä hurjan paljon, joten lapsi unille ja vielä voisi hieman jatkaa. Lounge kutsui.

Kylläpä seinä muuttui, kun otti naulakon pois! Se suorastaan huutaa tapettia seinälle. Toisaalta myös aiemmin kieroon katsottu keltainen on nyt aivan erilainen, kun sai sinistä sävyä kaverikseen.

Naulakko ei suinkaan lähde pois käytöstä, vaan se päätyy printtihuoneeseen. Silkkipaino toisinaan vaatii prässäyksen, eikä märkiä tekstiilejä voi kasata päällekkäin ilman että ne toisensa sotkevat. Naulakko auttaa tässä paljon, kun esimerkiksi kasseja saa mukavan määrän naulakkoon odottamaan prässäysvuoroaan.

Mutta jokin naulakko mekin tosiaan tarvitaan, sen siirretyn penkin ylle. Jo useita vuosia sitten hankittu Design House Stockholmin Wave-naulakko pääsi seinälle täälläkin. Todella mukavasti tilaa takeille, mutta myös hauskan näköinen. Tämä on selkeästi modernimpaa sisustusta, mutta kuten jo aiemmin todettu, sopiva sekoitus uutta ja vanhaa on oikein hyvä.

Takit naulakkoon, sitten alkaa olla hyvä. Kenkäkatastrofi pitää vielä selvittää, nyt on monoja hieman turhan monta paria samanaikaisesti penkin alla.

Pitää kuitenkin muistaa, että tämä ei ole ainoa sisäänkäynti. Toisenkin luo voi hyvin laittaa säilytysratkaisuja, kun sinne saakka ennätetään.

Touhukas päivä, ja hyvä niin. On ihana kulkea, kun tietää ettei nurkan takana ole hirviöitä tai jätesäkkejä!