
Totuus yläkaapittomasta keittiöstä

Riippuu monesta seikasta. Jaksatko kumartua alakaapille jokaikinen kerta ottamaan tarvitsemasi tavarat esille? Elätkö yksin, vai onko perhettä enemmänkin, ehkä pieniä lapsia? Mitä kaikkea ylipäätään omistat? Esillä vai piilossa?
Näistä kysymyksistä on ehkä hyvä lähteä asiaa pohtimaan. Minä totesin, että tavaraa on aivan liian paljon, jotta pelkillä alakaapeilla tulisi toimeen. Siispä kaapin metsästykseen.

Ja se kävi helposti! Iltahämärässä kuvattuna tämän Torista löydetyn kaapiston väri hieman kuvassa muuntuu, mutta päivänvalossa katsellessa oikein kiva kokonaisuus – paitsi vetimet.
Vetimet hankin, kunhan aikaiseksi saan, samaa sarjaa kuin keittiön kaapeille olin ajatellut. Vanhat, kunnon lankavetimet! Yksinkertaisen kauniit ja käytössä toimivat, sekä tässä tapauksessa yhdistävä tekijä erilaisille kaapeille.

Tällaisia vetimiä löytyy monessa hintahaarukassa, värissä ja koossa. Tämä kuvan vedin on myynnissä Biltemassa.
Kaappi itsessään muuten on oikein ihana! Paljon säilytystilaa laseille ja lautasille, sopiva korkeus ja leveyttäkin päälle kaksi metriä – uskoisiko koon, kun kuvaa katsoo? Päälle saa kivasti vaikka mitä esille, mutta nyt vain minimalistisella otteella. Toisen kaapin perältä löysin ihanat, vanhaa tyyliä edustavat Alessin mittakupit.

Koska kaappi tuli taloon, pitihän sitä sitten muutenkin alkaa järjestellä. Aiempi astiakaappi päätyi elintarvikekaapiksi ja se sijoitettiin toiselle seinälle. Tätä kaappia ei kuulemma tarvitsisi kovin usein siirrellä – on muuten melkoisen painava!

Tämäkään ei vielä riittänyt. Vanhan kaapin paikalla oli aiemmin kahvinkeitintä ja muuta tarpeellista vanhan tiskintapaisen päällä, mutta nyt niiden oli aika siirtyä oikealle paikalleen, tulevan tiskialtaan läheisyyteen. Ja tiskille sanoimme kiitos palveluksista.
Taso tiskialtaan alle on olemassa mutta reikää ei altaalle ole vielä tehty, ja lisäksi tarvitsemme putkimiehen paikalle ennen asennuksia. Tällä hetkellähän tähän huoneeseen ei vettä tule.
Se ei kuitenkaan estä tavaroiden siirtelyä ja töiden aloittelua, putkimiehettömyydestä huolimatta. Siinä tavaroita siirrellessä tuli mietittyä toki kahvipurkit, suodattimet ja muut läpi – mihinkäs ne laitetaan?

Jo aiemmin avustaneet vanhat viinilaatikot, nehän sopivat oikein hyvin kevyeen säilytykseen! Ei ole mieltä siirtää tykötarpeita keittimen läheisyydestä pois tietenkään, ja nämä vain vähän tilaa vievät vanerilaatikot toimivat kahvinkeittimen päällä paremmin kuin hyvin.
Oma totuus yläkaapeista on siis se, että kyllä niille tarvetta on. Keittiö voi olla avara myös yläkaappeineen, kaappeja ei tarvitse joka seinälle, ja aina voi myös avohyllyä käyttää. Avohyllyjen kanssa kyllä itse olen varovainen, se tietää paljon enemmän siivottavaa.
Avohyllyissä on kuitenkin se kiva puoli, että tavaraa saa esille. Kunhan sitä ei ole liikaa esillä. Itse haluan lähinnä pitää esillä kaunista käyttötavaraa, jokusen kasvin ja yrttipurkkeja, silloin kun niitä on.
Touhutessa keittiön puolella muutenkin, päätin myös kokeilla lehtisalaatin jatkokasvatusta.

Lehtosen Puutarhan herkullinen lehtisalaatti päätyi syönnin jälkeen ruukkuun, onhan siinä muhkeat juuret. Aika näyttää kuinka käy – olen saanut jatkokasvatettua salaattia ennenkin… ja myös tapettua yrityksen.
Tulipa vielä etsittyä siemenpussit, josko tällä viikolla saisi muutakin istuteltua! Basilikaa, tomaattia, timjamia.. ai että!