Uusia alkuja ja kattosiltoja

Näin se tämäkin viikko on kääntymässä loppua kohden. Tänään kuului jo ulkoa lintujen laulua, mutta seuraavassa käänteessä sataa lunta, räntää tai vettä. Kevät saisi jo tulla!

Viikolla ostetun paprikan siemenet kyllä, kevään merkiksi, pääsivät purkkeihin kasvamaan. Paprika on taattu onnistuja – mitä itämiseen tulee. Toinen juttu onkin saada hedelmät valmiiksi saakka, ennen kuin kylmä yllättää syksyllä.

Tänä vuonna tosin uskallan ajatella, että siihen on enemmän toivoa. On kasvihuone, ja on suuri eteinen johon paprikat voi tuoda turvaan. Mielenkiinnolla odotellaan tulevaa satoa!

Pian saa laittaa myös muita siemeniä multaan. Ehdottomia ovat tomaatti, timjami ja joitain muita yrttejä, keväämmällä sitten kesäkurpitsa ja avomaankurkku. Perunaakin, mikäli paikan keksii.

Hedelmiäkin olisi niin kiva kasvatella, mutta se uhkaa omena- ja luumupuiden lisäksi olla yksi sula mahdottomuus, ainakin eksoottisempien hedelmien osalta. Kauniita kasveja monien hedelmien siemenistä kyllä monesti kasvaa, mutta ulos pysyvästi niitä on turha haaveilla, eivätkä ne ainakaan minulla oikein ruukussakaan tahdo menestyä.

Yksi ihana, monesti kasvatettu hedelmäpuu on mango. Kaupasta ostetuista mangoista napatut siemenet lähes kaikki ovat itäneet, yllättävän nopeastikin. Erään yksilön sainkin kasvamaan yli puolimetriseksi – mutta ne kirotut vihannespunkit sen kuitenkin veivät.

Taidanpa taas yrittää uudelleen, mango-ostoksille siis! Ja, onhan mango aivan mielettömän hyvänmakuinen hedelmä. Ehdoton oma suosikkini, johon tutustuin kunnolla 20 vuotta sitten Egyptissä. Kairossa join litratolkulla taivaallisen hyvää mangomehua!

Viikolla sisustuspuolella ei kovinkaan paljoa tapahtunut. Sentään keittiön työtaso palautui kivikoulun puolelta takaisin, kunhan Osmon öljy kuivui. Näyttää hyvältä!

Ja löytyipä kivikoulun puolelta myös vanha arkistokaappi. Sekin piti ottaa mukaan. Kokonsa ja muotonsa vuoksi se sopii oikein hyvin eteiseen.

Kyllä minä siitä ensin ihan arkistokaappia ajattelin, mutta.. paljonko sitä materiaalia enää oikeastaan arkistoi? Suurin osa löytyy tietokoneelle tallennettuna. Joten, tämä yksilö saa luvan toimia paitsi huonekuusen korokkeena, myös pipo- ja hanskavarastona!

Maalia tämä mahdollisesti kyllä kaipaisi. Sitä voi sitten katsoa kesällä, jos vaikka ulkona hoitaisi. Tai vähintään kivikoulun puolella.

Normann Copenhagenin linnutkin pääsivät esille kaapin päälle. Ne ovat kovin söpöjä, mutta vielä jonain päivänä hankin kyllä toisen linnun tilalle – Charles ja Ray Eamesin House Birdin. Vuosia katseltu ja ihailtu, vaan ei koskaan hankittu. On se kaunis, mutta melkoisen hintava, reilut 200 euroa.

Kunhan se kevät koittaisi, ja erityisesti lämpöä olisi enemmän, pääsisi myös vihdoin puuhailemaan makuuhuoneita.

Noin 18-20m2 makuuhuoneita on kolme, ja lämmönlähteinä tällä hetkellä ainoastaan takat. Tämän lisäksi rakennuksen päädystä löytyy vielä vanha keittiö puuhelloineen. Kaikki huoneet ovat jykevää siivousta vailla – ja tällä hetkellä myös lämpöä.

Nuohoojan käydessä vuodenvaihteen tienoilla takat tarkastamassa kävi ilmi, että toisin kuin oli annettu ymmärtää, näiden päätyhuoneiden takkoja ei voi käyttää. Nuohousta ei ole suoritettu hyvään aikaan, ja naakat ovat takkoihin pesineet. Muut takat saivat käyttöluvan, onneksi niin – mutta nämä makuuhuoneiden yksilöt joutuisivat odottelemaan, kevättä.

Syy tähän on se, että katolle ei yksinkertaisesti pääse turvallisesti. Tikkaat ovat joko vajaamittaiset tai irtautuneet lumen mukana katosta, eikä kattosiltoja ole.

Siispä apujoukot paikalle, jotta nuohooja pääsee hommiin ja me saamme kylmänä olleen noin 100-neliöisen alueen vihdoin siivouksen alle ja sen myötä käyttöön. Tulipa melkoinen hintalisä, mutta on sitten turvallista tulevina vuosina. Kyllä tämän tuvan tulee puulla lämmetä!

Tikkaat laitetaan järkevämmin talon päätyyn, 8 metrin matkalle. Muutama metri lapetikasta sinne tänne katolle, ja hulppeat 29 metriä kattosiltaa. Vesivekin pojat onneksi lupasivat hoitaa tikkaat ja kattosillat kohtalaisen nopeasti. Hyvää palvelua!

Matkaan mahtuu aina iloisia ja vähemmän iloisia yllätyksiä. Toivottavasti valtaosa tulevista on iloisia!